YIT:n asfalttiasema jyräsi Hämeenlinnan Siirin asukkaat

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio katsoo asfalttiaseman sijaintia koskevan päätöksen olevan laillinen. Hänen mukaansa asemaa ei edes metsän keskeltä huomaa. Päätös tehtiin salaa ja viereisen Siirin asukkaita kuulematta.  YIT halusi välttää asukkaiden valitukset ja julkisen keskustelun. Se uhkasi lopettaa toimintansa kunnassa, jos sen tahtoa ei noudatettaisi. Asian esittelijä Juha Isosuo valmisteli virkamiesten kanssa YIT:lle mieleisen esityksen.  Hämeen sanomat ja Hämeen radio eivät kertoneet kaavaillusta uudesta asfalttiaseman sijoituspaikasta asian valmistelu- käsittely- ja valitusaikana, touko -  heinäkuussa. Nykyisen sijaintipaikan haitoista kyllä kerrottiin. Myöskään kunta tai YIT ei tiedottanut YIT:n  asfalttiaseman siirtoaikomuksesta. Kunnassa päätös tehtiin kesäkuussa. Valmistelijoille ja päättäjille korostettiin salassapitovelvollisuutta. Homma hoidettiin kuukaudessa. Salassapitovelvollisuutta käytetään silloinkin kun sen edellytyksiä ei julkisuuslain mukaan ole olemassa.  Siinä kaupunginhallituksen jäsen sitten kipristelee, että kertooko valitsijoilleen vai toimiiko ”vastuullisesti”. Valitusaika kului sopivasti kesälomakauden aikana. Paikallispoliitikot ja viestimet asettuivat  YIT:n haluamaan ruotuun. Uutinen  uudesta sijainnista kerrottiin Hämeen Sanomissa 31.8.2018. Hämeen Sanomat kirjoitti 05.09.2018, ettei asukkaita tarvinnut kuulla. Tämä oli yhtä perusteeton väite kuin väite siitä, että laillisuutta oli noudatettu. Valitusaika hallinto-oikeuteen oli kuitenkin jo kulunut loppuun.

Valtioneuvoston asetus

Asfalttiasemien toiminnasta on annettu erillinen valtioneuvoston asetus 846/2012. Siinä todetaan, että asema voidaan sijoittaa vähintään 150 metriä asutuksesta. Tämä ei merkitse, että hakijalla olisi oikeus perustaa asema pelkästään sillä perusteella, että sijainti on yli 150 metriä asutuksesta. Kunta suorittaa kokonaisarvioinnin tehdessään suunnittelutarveratkaisun. Metriraja ei myöskään säätele kuulemisvelvollisuuden laajuutta.
Asetuksessa on melulle  annettu enimmäisrajat. Pöly ja haju on torjuttava parhaalla mahdollisella tekniikalla, asetuksessa mainituin keinoin. Niitä on tarkkailtava jatkuvasti. Kunnan ympäristöviranomaiselle tehdään säännölliset raportit. Jos asema käyttää asfalttijätettä, on siitä erilliset normit. Asetuksen mukaan toiminnan rekisteröinti riittää, ympäristölupaa ei pääsääntöisesti tarvita. Asetusta on noudatettava sellaisenaan siirtymäkauden jälkeen viimeistään 01.01.2018 lukien.

YIT:n  hajuhaittojen torjunta ei ole välttämättä vastannut asetuksen määräyksiä. Asfalttiaseman sijainti Velssissä saattaa lisätä haittoja, eikä vähentää niitä. Asetuksen 19 §:ssä todetaan, että aseman sijainti yli 500 metrin päässä asutuksesta merkitsee, että maasto-olosuhteet estävät äänen siirtymisen, joten voidaan olettaa, että asetuksen melurajat eivät ylity. Tästä syystä melutasoa ei tarvitse tarkkailla, eikä toiminnan harjoittajan tarvitse osoittaa, että asetuksen raja-arvot alittuvat. 10 §:n mukaan asfalttijätteen murskaamo ( vanhan asfaltin uusiokäyttö) voi toimia myös yöllä, kun etäisyys asutukseen on yli 500 metriä. Nykyaseman vaatimukset ovat tiukemmat. Käsiteltävän ja kuljetettavan asfaltin määrä todennäköisesti kasvaa, samoin asfalttijätteen uusiokäyttö. Asetuksen mukaan ei ole estettä tuottaa ja kuljettaa asfalttia myös yöaikana. Todennäköisesti haitat kasvavat eivätkä vähene uuden aseman ympäristössä. Näin tapahtuu kun tuotetun asfaltin tonnimäärä ja aseman käyntiajat kasvavat ja normit väljenevät.

Näin olisi voitu tehdä

Asia olisi pitänyt käytännössä hoitaa niin, että YIT ja kunta olisivat yhteisesti järjestäneet kuulemistilaisuuden, jossa olisi kerrottu miten YIT tulee teknisesti ja muuten minimoimaan eri haitat, kunnan edustajat olisivat kertoneen mistä suunnittelutarveratkaisussa oli kysymys ja mitä kunta edellyttää YIT:ltä. Käytännössä rakennuspaikalle olisi ollut useita vaihtoehtoja 150 hehtaarin tontilla. Myös muut mahdolliset- sijoituspaikat olisi voitu selvittää. Ehkä vastakkainasettelu olisi voitu välttää hyvällä tahdolla. Jos asiassa olisi valitettu, YIT olisi voinut jatkaa nykypaikalla, kunnes asia olisi ratkaistu. Ainoa ongelma olisi YIT:lle ollut, ettei nykyaseman vanhentunut tekniikka ole asetuksen mukaisella tasolla, sitä olisi pitänyt uusia. Ja tietysti oli ongelma, että valitus johtaisi rakennusluvan saamatta jäämiseen. Siksi valittaminen oli estettävä.                             

Periiaatteellinen asia

Asia on paitsi Siirin asukkaita koskeva, myös hyvin periaatteellinen. Voiko paikallinen yritys sanella kunnalle miten lakia on tulkittava? Kunnan työllisyys on vakava asia, on hyvä että siihen suhtaudutaan vakavasti, mutta välinpitämätön suhtautuminen asukkaiden perusoikeuksiin ei voi myöskään olla kunnan etu. On käsittämättömän ristiriitaista, että samat päättäjät, jotka puhuvat, että meidän kuntalaisten pitäisi olla kotiseutuylpeitä vähät välittävät kuntalaisten kuulemisesta ja vielä selittelevät asioita kuin pienille lapsille. Kuulemista voi tehdä muutenkin hyvän hallinnon nimissä, vaikka laki ei siihen pakottaisi.

Toinen periaatteellinen ongelma on päättäjien perusasennoituminen: ajatellaan, että kun ei kukaan halua lähistölleen asfalttiasemaa, jos kuullaan ja keskustellaan ei synny kuin riitaa ja valituksia, on parempi tehdä vain päätös vähin äänin kertakitinällä. Mitä useammassa asiassa tehdään näin, sitä vähemmän kunnan tarvitse itse nähdä vaivaa asioiden hyvin hoitamiseksi. Kritiikistä loukkaannutaan, ja syyllistetään milloin ketäkin, niin kuin kaupunginhallituksen puheenjohtaja asian ilmaisi: kun on kerran kritisoitu kuntaa ketteryyden puutteesta, niin ollaan sitten ketteriä ja kuuleminen jää vähemmälle.

Kolmas periaatteellinen kysymys on päätöksenteon siirtyminen hyvien veljien ja sisarten salonkeihin, asiat keskustellaan harvojen toimesta salassa ja tuodaan valmiina muodolliseen päätöksentekoon, mitä vähemmän esteitä ja toisenlaisia näkemyksiä, sitä parempi. Kuntalainen joutuu tosiasioiden eteen ja usein vasta silloin kun ei enää voi vaikuttaa.

Neljäs periaatteellinen kysymys on avoin viestintä ja tiedotus kunnassa. jossa on yksi valtalehti, jonka senkin keskeisenä omistajana on kunta, paikallisradio, joka tuottaa viihdettä eikä halua astua paikallisen valtaeliitin varpaille sekä kuntapäättäjät ja virkamiehet, joita välillä viedään kuin pässiä narussa.  Kun toimittajia on kritisoitu, he ovat loukkaantuneet, koska omasta mielestä tekevät tärkeää työtä vallan vahtikoiran roolissa. Harvoinpa sitä vilahtaa Hämeen Sanomissa tai Hämeen radiossa! Journalistiliitto otti hiljattain kantaa sananvapauden merkitykseen (HS kulttuuriliite 14.09). Se korosti julkisen sanan neuvoston julkaisemien journalistin ohjeiden periaatetta siitä, että journalisti on ensisijassa vastuussa lukijoilleen ja kuulujoilleen. Heillä on oikeus saada tiettä mitä yhteiskunnassa  (kunnassa) tapahtuu. Hesarin artikkelissa valtakunnansyyttäjä toteaa näkemyksenään, että on melko yleistä, että tietoja pyritään salamaan joko kokonaan tai ainakin liian laajasti. Ehkä toimittajia soimataan liikaakin, viime kädessä päätoimittaja linjaa mitä ja keiden intressejä suojataan ”radiohiljaisuudella”. Tapauksessa Siirin asukkaat pääsivät ääneen vasta kun kunta ja YIT katsoivat sen turvalliseksi omien etujensa kannalta.

Viides periaatteellinen kysymys on, ettei haluta edes ymmärtää ihmisten arkea ja tilannetta ja oikeuksia.  Päättäjiltä ja virkamiehiltä puuttuu kokonaan psykologinen silmä: miltä tuntuu, kun on rakentamassa kotia, maksamassa jatkuvasti nousevaa kiinteistöveroa ja saa lukea lehdestä, ettei tarvitse kuulla, kun asfalttiasemaa tuodaan sisään salaa alueelle. Asukkaan on hoidettava ympäristövastuu ja tungettava erilaiset jätteet erilaisiin pursuaviin jäteastioihin ja kunta vaan ilmoittaa, että ei teitä tarvitse kuulla, se on ihan siisti asfalttiasema ja lisäksi piilossa. Haittoja pitää vain sietää. Viihtyisässä kunnassa ymmärretään myös oikeudenmukaisuuden tunteen perään, vaikkei laki sellaisen synnyttämiseen velvoitakkaan.

Kuudes periaatteellinen kysymys on todella iso kysymys. Hattulan ja Hämeenlinnan liepeille on tehty valtausvaraus, joka saattaa johtaa malminetsintään ja kaivokseen, joka sijoittuu lähelle asutusta ja järvi-alueita. Kuullanko silloinkin vain metsänomistajanaapureita? Lukeeko Hämeen Sanomissa, että asukkaita ei tarvitse kuulla? Kun kaivoyhtiö tarjoaa satoja uusia työpaikkoja, päättääkö kunta, että on ihan OK. Jos joku esittää, että vesistöjä saastuu, niin toteaako kaupunginhallituksen puheenjohtaja, että ne ovat jo ennestään saastuneita?Miten tasapainotetaan keskenään vaikutuspiirissä olevien kuntalaisten ääni, kunnan tarpeet ja yrittäjän ääni? Ongelma on kokonaan toista kokoluokkaa kuin asfalttiasema, mutta periaatteessa on kysymys ihan samoista asioista ja ristikkäisistä arvoista: talous, ympäristö, ihminen.

Kuuleminen jätettiin tarkoituksella tekemättä

Lain vaatimuksia asukkaiden kuulemisessa ei asiassa noudatettu. Virkamiesten julkisuudessa esittämät perustelut ovat kestämättömiä. Vedottiin siihen, että kuuleminen maksaa. Sari Rautio kertoi, että kuuleminen jätettiin vähemmälle, kun kuntaa on syytetty ketteryyden puutteesta ja byrokratiasta. Siirin asukkaat pantiin maksumieheksi. Siirin aluetta on kaavoitettu pientalovaltaiseksi alueeksi, Siiri III on lähimpänä tulevaa asfalttiasemaa. Osa tonteista on myyty. Tonttien ostajia ei ole kuultu.

Kuntalain 22 §:n mukaan kunnan asukkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Tämä voidaan tehdä järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia ja selvittämällä asukkaiden mielipiteitä. Asfalttiaseman sijoittaminen pientalo-alueen läheisyyteen on perustellusti tällainen asia. Kuuleminen (selittely) tehtiin vasta kun päätökset oli tehty. Kuntalain 29 §:n mukaan Kunnan on tiedotettava, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. Kunnan on myös huolehdittava, että sen toimielimeen käsittelyyn tulevien asioiden annetaan esityslista valmistuttua yleisen tiedonsaannin kannalta tarpeellisia tietoja. Mitään tällaista ei tapahtunut.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 90 ja 87 pykälien mukaan kunnan on tiedotettava päätösehdotuksesta suunnittelutarveasiassa naapureille ja muille, joiden asumiseen, työntekoon ja muihin oloihin, etuihin ja oikeuksiin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa kuuluttamalla siitä kunnan ilmoitustaululla sekä ilmoittamalla siitä kunnan internetsivulla ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella leviävässä lehdessä. Edellä selvitetty asetus ei tarkoita, että 150 metrin etäisyyden ulkopuolella ei tarvitsisi kuulla haittojen vaikutuspiirissä olevia.  Niitä joita on kuultu, on annettava vähintään 14 päivän aika tehdä päätösehdotuksesta kirjallinen muistutus. Mitään tällaista ei ole tapahtunut. Asiaa on käsitelty tarkemmin mm. Uudenmaan ely-keskuksen ohjeistuksessa.

Hämeen Ely-keskusta lienee informoitu hakemuksesta. Se puolueettomuutta vaarantaa se, että  Elyn työntekijät ovat siirtymässä tulevan maakuntahallinnon palvelukseen. Nykyiset Hämeenlinnan kuntajohtajat johtanevat myös maakuntahallitusta. ELY-keskus ja aluehallintovirasto lakkautetaan. Sitä kautta häviää valtion ohjaus ja kunnan ja maakunnan päätöksenteon kontrolli ympäristöasioissa. Harvalla ELY-virkamiehellä on siviilirohkeutta kertoa tällä hetkellä kaupungin johdolle, että ei taida mennä ihan oikein. Tulevia esimiehiä ei kannata suututtaa, jos haluaa työtä ja asemaa. Siirin asukkaat tuskin saavat apua ELY-keskuksesta.

Perustuslaissa – sen 2 §:ssä todetaan, julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava lakia. Näin ei asiassa ole tapahtunut. Perustuslain 21 §:ssä todetaan, että jokaiselle on pyrittävä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tästäkin syystä kuulemista on tehtävä mieluummin laajana kuin oikeuksia suppeasti tulkiten. On surkuhupaisaa, että kuullaan muualla asuvia metsänomistajia, muttei lähiasukkaita. Outo sovellus kuntademokratiasta. Ilmeisesti haluttiin kuulla muodossa, joka ei johtaisi valituksen tekoon. Siirin aluetta on suunniteltu 3000 asukkaan kaupunginosaksi, palvelut puuttuvat. Sen sijaan alueelle työnnetään asfalttiasema, jolla vaarannetaan jo vahvistetun kaavoituksen toteutuminen.

Poliittista suhmurointia, oikeusturva vesitetään?

Suunnitteluarvioratkaisu perustuu oikeudelliseen arvioon. Jos lain edellytykset täyttyvät, sijoittumislupa on annettava, ellei täyty, hakemus on hylättävä. Päätöksen on perustuttava lain määräyksiin. Kunta ei voi hylätä hakemusta pelkästään sillä perusteella, että sitä vastustetaan uuden sijoituspaikan ympäristössä. Eikä hyväksyä sitä pelkästään sillä perusteella, että yritys uhkaa siirtää toimintansa toiseen kuntaan, ellei saa haluamaansa päätöstä. Vaikka kaupunginhallituksen päätös olisi yksimielinen, ei se tee sitä välttämättä juridisesti oikeaksi. Ratkaisun on perustuttava oikeudelliseen kokonaisharkintaan, jossa rakennushanketta puoltavia ja kieltäviä tekijöitä punnitaan keskenään. Hämeenlinnan päätöksen esittelyssä Juha isosuo pudotti heti pois kielteiset tekijät.

Hallintotuomioistuimissa on huomio kiinnitetty esimerkiksi siihen, mikä vaikutus hakijan toiminnalla on lähistöllä sijaitsevaan kaavoitetun pientalo-asukkaiden asumiseen ja kaavoituksen toteutumiseen.

YIT on asettanut ilmeisen tiukat ehdot kunnalle, jottei se harkitsisi koko toiminnan siirtoa esimerkiksi Tampereelle. Asian käsittelyjärjestys, aikataulu, asukkaiden kuulematta jättäminen ja valmistelun salaamisen on saanut kunnan virkamiesten ja poliitikkojen siunauksen. Kunnan virkamiehet ovat antaneet konsulttiapua hakijalle. Menettely saattaa täyttää virkavelvollisuuden tai virka-aseman väärinkäytön tunnusmerkistön, vaikka olisikin toimittu omasta mielestä hyvässä tarkoituksessa työpaikkojen turvaamiseksi.

Hyväuskoiset kuntalaiset tuskin ramppaavat alvariinsa seuraamassa kaupungintalolla urkkimassa mitä naapuriin kaavaillaan. Ei varsinkaan lomakautena. Olisi outoa, jos kunnan päättäjiin pitäisi suhtautua kuin Italian mafiosoihin. Heidän kun pitäisi edistää kuntalaisten etua. Se ei aina ole helppoa. Mahdollisia ristiriitoja (ei ainakaan tänne sijoiteta, johonkin muualle), perusteetontakin valittamista ja yrityksen harjoittamaa painostamista ei kuntademokratiassa pääse pakoon. Se on demokratian hinta. Länsimaissa Lain tarkoitusta ja sisältöä ei voi kuitenkaan vääntää mielivaltaiseen asentoon vahvemman oikeudella ja poliittisin syin ihmiset unohtaen.

Vaikkei valitusoikeutta ei enää ole, voi asian viedä oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen käsittelyyn. Poliisitutkinnalla on mahdollisuus selvittää, onko virkavelvollisuutta rikottu tai virka-asemaa käytetty väärin. Asian periaatteellisuuden vuoksi valtakunnan syyttäjäkin saattaisi selvityttää asiaa. Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 13 artikla toteaa, että jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Jos Suomesta ei enää löydy oikeuskeinoja, voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitellä asian. Olisi se jotain, että Kittilässä kunnallispoliitikot istuvat syytettynä käräjillä ja Hämeenlinnan päättäjät istuisivat syytettynä Strasbourgissa. YIT varmaankin sponsoroisi ainakin yhden illallisen?

Oik.lis. Simo Leivo